Sulkavan Kommerniemen Koivumäki

 

Sulkavan Kaipolassa sijaitsi 1600-luvulla Korholan kartanoksi nimetty talo, josta sittemmin tuli Kommerniemen kylän ( Kommerkylän ) Koivumäen talo. Kartanoa isännöi 1600-luvulla Lars Mikkelsson-niminen ratsumies, joka asui Otavaniemellä. Seuraava isäntä oli edellisen poika Lauri Laurinpoika ja hänen jälkeensä 1660-luvulla kruununvouti Johan Graan. Hänen jälkeensä taloa piti leski Kristiina Broberg, joka rakennutti nykyisen Iijärven tien Koivumäeltä Sulkava-Savonlinna-tielle. Kaipolan kylän Kaiposia velvoitettiin osallistumaan tien ylläpitoon.

Seuraava isäntäsuku olivät Löfbergit, jotka toimivat nimismiehenä Sulkavalla. Ennen 1600-luvun loppua nimismiehenä toimi Daniel Löfberg vuoteen 1707 saakka. Hänen jälkeensä virkaa hoiti Danielin poika Jonas ja hänen jälkeensä Daniel Jonaksenpoika. Löfbergien aikana kartanossa istuttiin käräjiä ainakin vuoteen 1722 saakka.

Kartanon rakennukset paloivat vuonna 1711. Palossa tuhoutui uusi tupa, kaksi kamaria, keittiö, kaksi pirttiä, uusi sauna, neljä aittaa, kaksi läävää ja talli. Tämä luettelo kuvastaa säätyläisten asuinpiiriä 1700-luvun alussa.

Nimismies Löfbergin aikana taloon kuului tiluksia Säämingin Kommerniemellä ja tätä talonosaa pidettiin päätilana. Turun rauhan raja vuonna 1743 tuli kulkemaan siten, että Säämingin Kommerniemen tilukset jäivät Venäjän puolelle ja Ruotsin puolelle jäivät puolestaan Sulkavan Kaipolan lähellä olleet maat. Korholan talo kuului päätalon mukaan Kommerniemen kylään ja kun valtakunnanraja tuli tilusten väliin, muodostettiin Korholan talon Ruotsin puolelle jääneistä tiluksista Sulkavalle uusi Kommerniemen kylä.

Talo siirtyi vuonna 1788 Iitlahdessa asuneiden Ehnroothien omistukseen. Tuolloin talossa oli kymmenkunta torppaa. Taloa omistivat sitten nimismies Löfbergin vävy kirjanpitäjä Johan Tuderus, sen jälkeen maanmittari Groundstöm 1700-luvun lopulla ja Hamulan omistaja Paul Meinander 1810. Meinander myi talon nimismies Paul Leistenille ja hän edelleen 1830-luvulla isoajakoa tehneelle Gustav Winterille. Winterin perilliset myivät talon, joka käsitti 2/3 manttaalia ja 667 ha, 2.9.1840 2570 hopearuplan ja 426/7 kopeekan kauppahinnasta Säämingin Ikoinniemeltä olleille veljeksille Juho ja Pekka Seppäselle. Miten Seppäsen veljekset suhteellisen suuren kauppahinnan rahoittivat, siitä ei Seppästen suvullakaan ole tarkkaa tietoa. Winterin aikaan talossa torppia oli 11 vuonna 1831 ja kymmenen vuonna 1843. Seppästen aikana torppien lukumäärä laski kuuteen.

Yksi torpista oli Petäjämäellä sijainnut Niklanderien talo, joka siirtyi heiltä Lähetysseuran kautta Heljasteiden omistukseen 1980-luvulla.

Juho ja Pekka Seppäsen jälkeen taloa on omistanut Seppäsen suku aina 2000-luvulle saakka. Juhon poika antti Juhana oli isäntänä Juhon jälkeen, ja hänen jälkeensä Viljami Seppänen ja nykyisen hänen poikansa.

 

Kaipolan kylän taloja

Vuorilahdessa asui Kostiaisen sukua aina 1800-luvulle saakka. Talon omisti 1600-luvulla Heikki Heikinpoika Kostiainen. Eerik Kostiainen oli talossa ratsutilallisena 1600-luvun lopulla. Hän oli Savon alisen kihlakunnan talonpoikien edustajan valtiopäivillä vuonna 1693. Kostiainen valitti valtiopäivillä, että porvarit määräävät kauppatavarana olleen tervan hinnan mielivaltaisesti. Kostiaiset toimivat 1700-luvulla lautamiehinä. Sulkavan kirkossa sijaitseviin sukuhautoihin haudattiin muiden muassa ratsutilallisen Eerik Kostiaisen poika, Heikki Kostiaisen leski ja Samuel Kostiaisen poika. Kostiaisia moitittiin useampaan otteeseen sukuhautansa huonosta hoidosta.

 

Eerik Kostiaisen tytär Riitta vihittiin koulumestari Petteri Baasin kanssa 10. 7.1693. Eerikin Martti-poika koulutettiin ylioppilaaksi ja papiksi saakka. Hän toimi vuodesta 1723 alkaen Pielaveden seurakunnan kappalaisena.

Vuorilahti oli niitä harvoja taloja Sulkavalla, joka pystyi maksamaan veronsa ajallaan ja säilytti perintö-luonteensa vuoden 1739 maakirjan mukaan. Heikki Kostiainen toimi pitkään luottamusmiehenä 1700-luvun lopulla. Kostiaisten ratsumiehet Aadam ja Filip nimettiin rakuunoina Kåstmaniksi sukunimeltään.

Talo siirtyi sittemmin kruununvouti Samuel Sheelen pojan Villehard Sheelen omistukseen Kostiaisilta vuonna 1848. Sheele myi talon kuitenkin edelleen vuonna 1857.

Kalalahti

Kaipolanlahden tuntumassa oli Pekka Kinasen talo ja kolme Kaiposten taloa 1600-luvulla. Yksi Kaiposten taloista tuli Heikki Pekanpoika Hyvärisen omistukseen ja edelleen Juho Tiaiselle. Tästä talosta tuli 1800-luvulla Kalalahti. Talo oli perintöluonteinen. Talon omistivat Tiaisten jälkeen Iitlahden Ehnrootit vuodesta 1804 alkaen. Hetken aikaa taloa omisti Villehard Samuelinpoika Sheele, joka oli myynyt Kostialan rusthollin. Shelle myi kuitenkin talon pian ja siirtyi Partalaan vuokraajaksi. Kalalahti tuli Hämäläisten omistukseen 1800-luvun lopulla.

Koivumäen Juho Seppäsen tytär Hilda Karoliina avioitui Kalalahden pojan Pettre Johan Hämäläisen kanssa vuonna 1889. Heidän poikansa Yrjö isännöi taloa kuolemaansa 1986 saakka.

Miekkalahti

Vuoden 1743 jälkeen Kaipolan vanhasta kantatalosta no 1 muodostettiin sotilasvirkatalo Miekkalahti. Kantatalosta erotettiin tuolloin nykyinen Kalalahti. Miekkalahti sijaitsi Siikarannan sivulla ja talosta tuli vääpelin puustelli. Taloa asui vääpelit Nykopp ja Zitting, kornetit Winter ja Gustav Duncker.

Talo taitaa olla nykyinen Saksanmiekka, omistaja Tapani Seppänen. Kommerniemen Koivumäen Seppäsiä.

Paluu