Immolan rustholli ja Punnola

 

Viipurin rakuunarykmentin luutnantti Claes Esping muodosti 1680 ratsutilan kolmen entisen talonpoikaistalon maista. Taloista ensimmäinen oli jo keskiajalla talossaan asuneen Vatasten suvun talo, joka oli 1570-luvulla seudun vauraimpia. Tämän talon isäntäsuku vaihtui olkivuoden seurauksena Punnosiin. Pekka Punnosen seitsemän veromarkan tiluksista oli jäljellä vuonna 1645 vain veromarkan osuus viljelyssä. Pekka ryhtyi rakuunaksi ja ainoa mies talosta oli rakuunana 1657. Seuraavana vuonna hänestä jo sanottiin, ettei hän omistanut muuta kuin henkensä ja joitain pieniä lapsia. Niittymaata talossa oli 3 ja 2/3 kuorman verran. Rakuunana Punnonen vielä oli kirjoissa 1665.

Toinen talo Espingin ratsutilaan oli alkujaan Kolehmaisten ja sen jälkeen Tuovisten omistuksessa Kerisalossa 1630-luvulta lähtien. Omistajana oli Yrjö Ollinpoika Tuovinen 1650-luvulla. Vuonna 1658 häntä mainittiin rakuunaksi, joka piileksii metsissä eikä omista mitään.

Kolmas talo Espingin ratsutilaan tuli alkujaan Korhosten ja olkivuoden jälkeen Tolvasten suvulta. Isäntänä tässä talossa oli Antti Matinpoika Tolvanen 1650-luvulla. Hänenkin talonsa oli 1657 autioituneiden talojen joukossa, ainoa mies oli sodassa ja talo rutiköyhä. Antti Tolvanen sai rakuunapalveluksen tueksi Lauri Penttisen autiotilan Kotkatlahdelta. Tolvasten kruununtila lahjoitettiin Henrik v. Suurmanille 1665, mutta palautettiin kruunulle seuraavan vuosikymmenen alussa.

Vuonna 1671 Punnosen, Tuovisen ja Tolvasen tilat oli jo yhdistetty pitämään yhtä rakuunahevosta ja niistä suoritti Claes Esping 1670-luvun lopulla ratsupalvelusta. Ratsutila autioitui kuitenkin jo 1680-luvun alussa ja joutui Hoviniemen isännälle ratsumestari Kristian v. Suurmanille, joka alkoi maksaa veroa neljän veromarkan tilasta vuonna 1685. Ratsutila joutui sitten muiden Hoviniemen liitännäistalojen joukossa kapteeni v. Meurmanille, joka palasi Kerisaloon vuonna 1722. Tuolloin oli talossa lampuoteina Immosen suku. Isonvihan jälkeen talo kuului Savon yliseen komppaniaan.

Isojaossa yhden manttaalin taloille annettiin tavallisesti 1000-1100 tynnyrinalaa maata. Immolan rusthollille tuli kuitenkin vain 847 tynnyrinalaa. Uudisasutusalueilla pinta-alat olivat laajemmat.

Kylätie Kerisaloon kehotettiin tekemään Hoviniemestä Immolaan 1816. Tietä katsastettiin 1824, jolloin se jo velvoitettiin ulottamaan Reijolaan saakka.

Rusthollin omistajat olivat tavallisten talollisten ja säätyläisten välillä ja omaksuivat mielellään säätyläisten aseman. Näin teki kuulu Tuomas Teittinen, mutta niin tekivät myös Kerisalon Sipilän ja Immolan sekä Montolan Vasaralan omistajat ( JH s. 461 ).

 

Immoset

Immosen suku arvellaan olevan läntistä eli hämäläistä perua, kuten monet muutkin Joroisten vanhat suvut. Nimi tulee etunimestä Immanuel.

Vanhimmassa maakirjassa 1541 mainitaan Kerisalon Immonpellon asukkaana Vanha Talonpoika, jota on arveltu Immoseksi. Talonpoika nimeä on otaksuttu lempinimeksi. ( JH s. 38 ).

Vanha Talonpoika esiintyy myös vuodelta 1571 laaditussa hoepaveroluettelossa Kerisalon kylässä. Kuparia hänellä tuolloin oli 4 markan arvosta, yksihevonen hänellä oli 13 mk arvoinen, yksi lehmä, yksi nauta ja pari lammasta. Omaisuuden arvo oli 28 mk 2 äyriä.

Verokirjassa 1611 oli merkitty Keriharjun neljänneksessä Paavo ja Paavo Paavonpoika Immonen ( JH s. 134 ).

Vuoden 1701 henkikirjassa Kerisalossa oli lampuoteina kolme Immosta. Krister Immonen vaimoineen, Olli Immonen vaimonsa ja tyttärensä kanssa sekä Pekka Immonen vaimoineen.

Pekka Immonen teki torpankohtrahdin vuoden 1705 vaiheilla Hoviniemen herran Johan v. Meurmanin kanssa.

Vuonna 1722 Immosia oli ratsutilalla kolmen veljeksen taloudet ja vuoden 1725 pääkatselmusrullan mukaan Juho Ollinpoika Immosen varusti jo itse ratsumiehen Tämä oli täyden manttaalin ratsutila ja on säilynyt sitten Immosilla Punnolan osalta jatkuvasti.

Rippikirjassa 1725-32 Kerisalossa asuivat Juho Immonen ( 1673- 1728 ) vaimonsa Elin, Juhon veli Matti Immonen, vaimonsa Elisabet, heidän poikansa Olli, sekä vielä Juhon veli Olli Immonen vaimonsa Reginan kanssa.

Näiden lisäksi Kerisalossa eversti v. Meurmanin talossa asuivat Matti Immonen vaimonsa Elin Monosen kanssa ja lampuoti Matinpoika Immonen vaimonsa Annan kanssa. Sitten olivat vielä Krister Immonen vaimonsa Kirsti Pajattaren kanssa sekä heidän lapsensa Matti Immonen vaimonsa Elin Kärkkäisen kanssa, poika Lauri Immonen ( s. 1708 -1740) , jonka vaimoksi tuli Anna Hämäläinen ja tyttäret Katariina ja Helena sekä poika Juho ( s. 1723 ). Mainitaan myös tytär Kristiina, joka avioitui Matti Immosen kanssa.

Immolan ratsutilan omisti Matti Immonen ( 1686-1761 ), joka valitti 1733, että hänen talonsa heinämaa oli liian vähäinen ja vaati Häyrilässä olevan augmenttitalon liittämistä rustholliin. Augmentissa asuivat Risto ja Matti Flygare, jotka joutuivat jättämään talonsa Immosille. ( JH s. 227 ). Talosta tuli Ala-Immola, sittemmin Mutala. Sinne muutti Matti Immosen veljenpoika Antti Immonen ( s. 1718 ), joka oli talossa ainakin 1787 alkaen. Vuonna 1784 hän vielä oli Kerisalossa RK:n mukaan perheineen. Väliajan Mutalan talo oli lampuodeilla.

Immolan rusthollin hallinnasta oli vuonna 1739 tehty yhtiösopimus ( JH s. 239 ). Tuolloin talossa asuivat Matti Immonen ja veljensä Olli ( 1689-1765 ) sekä Juho-veljen leski Elin Ringitär, joka avioitui sittemmin rakuuna Kärkkäisen kanssa RK:n mukaan. Matti Immonen ( 1686-1761 ) testamenttasi talonsa 1755 pojalleen Olli Immoselle ( 1713-1756 ) , mutta antoi myös nuoremman Erkki-veljen ( 1722 1772 ) nauttia siitä yhtä suurta osaa. Matti Ollinpoika Immonen ( 1741-1821 ) oli isäntänä seuraavaksi.

Vuonna 1807 Immolan rustholli jaettiin. Rusthollarina Immolassa oli Matti Immonen ( 1777-1830 ) joka oli myös kirkon kuudennesmies. Hänen jälkeensä Antti Juho Immonen ( 1804-1868 ). Vuonna 1855 rusthollarina ollut Antti Immonen valittiin pitäjänmakasiinin johtokuntaan.

Hänen poikansa lunastivat tilan perinnöksi ja heiltä talo joutui useiden vaiheiden jälkeen Rönköille ja sittemmin Hämäläisille.

Punnolan osatalossa isäntänä oli Antti Immonen ( 1782-1846 ) ja hänen jälkeensä Aabraham Immonen ( 1818 1892 ). Hänen poikansa Oskari Immonen ( 1853-1922 ) oli seuraava isäntä ja häntä seurasi Eemil Oskar Immonen.