HEINÄJOEN KYLÄ HARLUSSA

Laatokan pohjoisrannalla luovutetussa Karjalassa oli Sortavalan ja Impilahden välissä Harlun pitäjä, johon oli erotettu Sortavalan maalaiskunnan itäosa ja Ruskealan kaakkoiskulma. Eteläosa pitäjästä oli Pohjois-Laatokan ranta-aluetta, missä rantakalliot ja ruohoiset lahdelmat vaihtelivat. Pitäjässä oli useita tehdaslaitoksia Hämekosken, Leppäkosken ja Läskelänkosken yhteydessä.

Teollisuustoiminnan kehitykselle Matkaselkä-Suojärvi rautatien rakentaminen 1920-luvun alussa oli tärkeää. Rataa jatkettiin Läskelään saakka.

Tehdaslaitosten jyrinän ja kiireisen elämäntahdin rinnalla Harlussa oli myös rauhallisia maalaiskyliä. Tällainen maalaiskylä oli Heinäjoen kylä, jonka asukkaat viettivät eloaan isiltä perityillä maatilkuillaan. Kylän läpi kulki maantie itäisistä rajapitäjistä Harlun ja Läskelän kautta Sortavalaan.

Heinäjoen kylä lienee saanut nimensä sen itäreunassa sijaitsevasta Heinälammesta sekä siitä Laatokkaan virtaavasta heinäisestä joesta. Asutus oli suurin piirtein sijoittunut tien läheisyyteen, mutta muutamia taloja oli etäämmällä metsän kätköissä.

Heinäjoen kylän kasvullisuus oli vehmasta ja monilajista. Viljelysmaat olivat kivettömiä, suurelta osin savipohjaisia maita.

Puutarhaviljelystä harjoitettiin kotitarvetta varten. Kalastus oli yleinen lisäruuan lähde.

Heinäjoen kylässä on jo ainakin 1700-luvulta alkaen asunut Humalan sukua. Ennen alueluovutusta kylässä oli Eemil Humalan

( Raitapuron ) ja Toivo Humalan talot, Humalamäessä Olli Humalan talo ja Humaloiden vanha piha, Viljo Humalan talo. Kivenheiton päässä siitä oli Humalan vanha sukutalo, veljeksien Tahvon, Ollin ja Juhon talo, jota Ida-emäntä viimeksi emännöi. Porttivaaran juurella oli vielä Juho Humalan ( Raitapuron ) talo ja koulun lähellä Ranta-Humalan sukutalo, jonka mainitaan olleen ensimmäisen asuinpaikka kylässä. Talossa asui Pekka Humalan leski Ida lapsineen.

Paluu